Kotiutumista

Tuntuu kun Latte olisi jo pitemmän aikaakin asustellut meillä. Mutta juuri tarkistin, että vasta kaksi ja puoli viikkoa on ollut yhteis eloa.

Meillä kyllä koko perhe on tykännyt pupusesta. Aina kun huoneeseen menee tulee Latte moikkaamaan jos saisi vaikka herkkuja. Tapana on ollut ihan totutuksen kannalta että silloin tällöin viedään porkkana namipala niin tietää keneltä se ruoka tulee.

Latte on ollut tosi siisti tarpeidensa kanssa ja niimpä vaihdoin pari päivää sitten purut mattoon. Hetken se hyvin menikin. Tänään löysin yhdet pissat ( tai yhden märän kohdan) matosta. Seuraillaan kuinka jatkuu.

Ruaka rytmityksen olen tehnyt Lattelle, että aamuin illoin. Latte on kyllä tarkka pupu. Jos ei iltaisin ala ruakaa kuulumaan niin alkaa melu huoneesta. Tänään oli saanut ruokakulhon auki jotenkin, kun oli jäänyt minulta lattialle joten naposteli tyytyväisesti omatoimisesti.

Alkuun juu Latte oli nirso kasvisten suhteen, mutta nyt menee aikalailla heti kaikki mitä eteen antaa.

 Kuivan heinän kohtaloa en vieläkään tiedä. Ollaan nytten kokeiltu pariakin eri heinää ja musta vaan jotenkin tuntuu, että se ei katoa minnekkään. Että voiko se olla todellakin pirun nirso ja mun vaan pitää ettiä vieläkin parempi laatusempaa heinää ...Mistähän???

 

Edellisiltä pupuilta jo oli jäänyt aktivipallo. Edelliset puput eivät kylläkään ymmärtäneet mitään sen päälle joten on ollut hetkellisesti äitini kissalla ja nyt palautui takaisin meille. Se onkin Latten lempi lelu. Se toden totta heittelee ja pyörittelee sitä ja palaa herkkujen luo mitä tippuu. Olen yrittänyt ottaa videota, mutta poika on sen verran linssilude että juoksee heti kameran luo.

Ainoa asia mikä minua toden totta mietittyttää. En tiedä onko vika minussa vai tuleko tässä nyt esiin se tan- kanin tempperamenttisuus. Latte antaa muuten kästellä itseään ja omaehtoisesti silloin tälöin loikkaa syliinkin, mutta jos minä yritän ottaa syliin niin silloin on vauhti ja kova. Mietityttää vain kun olen huomannut, että kynnet olisi leikkauksen tarpeessa. 

Latte

Nimi ehdotuksia oli kyllä aika paljon ja tosi hyviä. Hehehe löydettiin tuleville koirillekkin hyviä nimiä samalla.  Kaverini sanoi, että nimen pitää liittyä jotenkin kahviin tai suklaaseen. Päädyimme lopulta Latteen. 

 








Latten kotiutuminen on vissiin mennyt hyvin, miten nyt pupua osaan lukea. Ensimmäisen päivän osasin täysin pitää näppini erossa Lattesta. Huomasin myös, että Latte otti yhden nurkan pissa nurkakseen ja sieltä oli yön aikana tullut pissit lattialle. Laitettiin muovimatto siihen kohtaan ja nostin likaiset purut vessalaatikkoon. Sen jälkeen ei pissit ole yli tulleet.

 Saa nähdä oppiiko poika syömään verkon läpi. Olen hieman nostanut heinää myös purujen päälle.

 

Toisena päivänä jo jätin hetkeksi häkin luukun auki. Poika kävikin tutkimasa uutta ympäristöään. Aina palaten häkkiin seurailemaan, jos jotain jännää tapahtui. Ekana päivänä annoin myös yhden porkkanan. Latte vaan haisteli ja ihmetteli mikä se oli. Iltaan mennessä kummiskin porkkana oli kadonnut. Alkuun myös mietin osaako Latte ottaa heinää verkon läpi, kun varmasti uusi tuttavuus oli. Vetelin pieniä tuppoja verkon läpi niin pojan oli helppo siitä nykiä heinää. (Heinän syönti on kyllä ollut huonoa joten huomenna saan toisenlaista heinää, josko kelpais pojalle.)

Kolmantena päivänä annoin pojan juoksennella pari tunnin pätkiä ihan itekseen huoneessa ja välillä myös itse istuskelin Latten kanssa. Annoin myös uutena ruakana salaattia, sitäkin hetki nuuskittiin. Kyllä se päivän mittaan katosi. Latte oppi Myös menemään ylätasanteelle. Aloinkin epäilemään, että osaako Latte tulla alaskin. Loppujen lopuks nostin sen alas, kun näytti, että poika vaan kökötti paikoillaan. Otin rampin hetkellisesti pois ja laitetaan siihen jotain mikä ei olisi liukasta tassuille. 

Tänään neljäntenä päivänä, kun herättiin. Latte kun sen huomas jo kuului ryskytys, että pihalle ja ruakaa. Tai niin minä ainakin ajattelin. Tänään siis Latte on juoksennellut koko päivän huoneessa. Ihme ja kumma lattialle ei ole tullut yhtään pissiä eikä papanoita, tai minä en ainakaan ole löytänyt. Hyppäsi se tänään ekan kerran syliinkin. Tai mä taisin olla vaan tiellä, kun toisella puolella oli iso ruoka kuppi josta annostelen Latten ruuat.

 Latte sai pajun ja haavan oksia.

 Liljaa nauratti, kun Latte tuli ihan viereen ja Lilja sai hieman kokeilla pojan turkkia.

 Mittailin Latten päivä annosta ja se tulikin syömään ruuat.

Lemmikkimessut

Aamulla lähdettiin koko perheen voimin lemmikkimessuille. Lilja oli innoissaan kaikista nelijalkaisista, pienistä ja isoista.

Alkuun menin kattomaan pupujussia joka meille messujen jälkeen muuttaisi. Voi että. Tätä oli odotettu pitkään, oma tan kani. Sen minkä syliini ensimmäiseksi sain oli jo kuvista pompannut ajatuksiini uudestaan ja uudestaan. Ja siihen sitten pädyinkin loppujen lopuksi.

Lähdimme päiväksi kiertelemään kaikkia messualueita ja näin myös ammattikoulun aikaisia opettajiani. Messuilta ostin pari kirjaa, kanin ruokaa, juomapullon. Muut tarvikkeet olikin jo kotona valmiina. 

Viiden aikaan sai eläimet poistua messualueelta, joten tan poika häkkiin ja kotia kohti. 

Kotona kani pääsi uuteen häkkiinsä. Hieman jo tutkiskeli toiseen kerrokseen vievää ramppia, mutta ylös asti ei vielä ole uskaltautunut. 

Nyt pitäis malttaa pitää näpit erossa pupusesta viikon verran, että saa kotiutua. Vain päivittäiset siivoukset. Hui kuinkahan onnistun :)

Pupuselle pitäisi keksiä nimikin, että ehdotuksia saa laitella, jos en aikaisemmin keksi.

Kuvia tulee kunhan pupunen hieman kotiutuu.